maanantai 2. marraskuuta 2015

Hämähäkinpyllyvisionääri

Suunnilleen samana päivänä kun aloitimme asiantuntevina hurjan kakkosvuoden, saimme kuulla Vaajakoskelta saapuneen kirjekyyhkyn. Siellä järjestellään halloweentapahtumaa, ja meidän haluttaisiin suunnittelevan kattoon jotain mielenkiintoista katseltavaa. Saimme melkoisen vapaat kädet homman kanssa, ja parin suunnittelupalaverin jälkeen lähdimme roadtripille katsomaan tapahtumapaikkana toimivaa urheilutaloa.

Paikan päällä tapasimme asiakkaat, jotka olivat ihanan avoimia ja innostuneita tuomistamme ideoista. Keskustelun ja mittailun ja söpön mallihämähäkin esittelyn jälkeen lähdimme takaisin Sastamalaan rakentamaan valtaisaa hämähäkin pesää...

Söpö testihämähäkki saksittiin vaahtomuovista rautalankojen ympärille, maalaus spraymaalilla

Kuin ihmeen kautta päädyin tekemään hämähäkin vartaloa, joka rakennettiin retkipatjasta. Aluksi saimme ohjeen tehdä pienemmän testikappaleen, mikä oli erittäin hyvä ajatus lopputulosta ajatellen. Veistelin styroksista mallin, jonka päälle nuppineuloilla kiinnitin retkipatjasta suikaleita oikeaan muotoon. Styroksimalli poistettiin möykyn sisältä ennen kuin ne liimattiin yhteen kuumaliimalla.






Kun pään sai liimattua kiinni, piti suhteellisen löllöä retkipatjaa tukea ja varmistaa maalin tarttuminen. Sen mahdollisti kontaktiliima ja sideharso, jotka ovat nykyään yksi rakkaimmista arkkivihollisistani. Ensimmäiset kolme palaa saa paikalleen oikein hyvin, mutta niiden jälkeen kädet tai kumihanskat alkavat olla niin tahmeat liimasta, että sideharson palat tarttuvat joka paikkaan. Paitsi sinne mihin pitäisi.

Testihämähäkin valmistuttua oli edessä hurjempi tehtävä. Nyt kun materiaali oli hiukan hallussa, piti pystyä tekemään kolme kertaa suurempi hämähäkki, tietysti ilman styroksimallia. Ja aluksihan se näytti niin hienolta viikinkilaivalta että teki oikein mieli lähteä purjehtimaan!



Pientä fiksailua... ja upea sotku taustalla

I like big butts and I cannot lie...
Ja tässä hänen päänsä. Eikä kyseenalaisteta!


Hämähäkin pään valmistuttua oli tietysti edessä seuraava pohdinta: kuinka kiinnitetään jalat? Aluksi ajattelimme sen onnistuvan ihan ongelmitta ompelemalla ja liimalla, mutta pienen lisäpohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettei tämä tukisi jalkoja tarpeeksi. Tungimme siis onttoon päähän ison puupalikan ja järjettömän kasan uretaania. Tappoporanterällä sitten porasin siihen reiät joihin pujotettiin harjanvarrenpätkät, jotka niin ikään onttojen jalkojen sisällä tukivat niin että huhhuh.


Jalat roikutimme katosta haluttuun asentoon harjanvarsien kohdistamisen helpottamiseksi
Jotenkin sympaattinen kun joka osa johonkin suuntaan vinossa
Ihan pian valmista...
Harjanvarsiin tuetut jalat kiinnitettiin kuumaliimalla, sideharsolla ja pikkutujauksella uretaania. Otus mustamaalattiin (ja selkäpunastettiin) sävytetyllä Natura-lakalla. Ja valmistuttuaan riiviö söi ensitöikseen Maurin auton.



Turmion Kätilöitten (Tirehtöörin toinen säkeistö kertoo kaiken) tahtiin lähdimme ajamaan Vaajakoskelle varsinaista tapahtumaa edeltävänä perjantaiaamuna. Koristelua pystyttäessä kaikki ei mennyt aivan kuin Strömsössä: asiakkaan toiveesta teimme muutoksia suunnitelmaan ja lopulta työpäivä venyi yli puolen yön. Valmista kuitenkin tuli, ja lopulta suhteellisen nuutuneina selvisimme majoituspaikkoihin lepäämään juuri sopivasti ennen sunnuntaista koristeiden purkua.




Eikä edes pudonnut kenenkään niskaan!
Kuten kuvista näkyy, osastolla askarreltiin jättihämähäkin lisäksi hämähäkkivauvoja seittiin ja hurjia repaleisia kankaita. Kankaiden ripustus toteutettiin nippusiteillä katoissa kulkeviin kiskoihin. Ei haastavaa mutta aikaavievää. Jättihämyri tuli kertopuutelineellä yläparvella olevan kaiteen ympärille, ja ihme kyllä sai olla rauhassa humalaisilta rokkareilta jotka parvea käyttivät backstagena. Koristeena oli myös osastolla Satun tekemä huikean ällöttävän hirveän ihana irtokäsi...


Tämän projektin kanssa ei voi kaiken sanoa menneen täysin nappiin, mutta eipä sellainen mitään opettaisikaan. Loppujen lopuksi kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä, kyllähän tuota lopputulosta nyt kestää katsella. Oli mahtavaa päästä mukaan pystyttämään lavasteita sinne kauas vuorten taakse Jyväskylään asti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti